Nyt on tän tytön pääkoppa kokenut sellasen kolauksen ettei ihan heti muista!
Oon sit ilmeisesti nyt vasta tajunnu, että oon menossa naimisiin!!!!! APUA!!!!!!!!
ja sit mä vaan elän ton saman ihmisen kanssa koko mun elämän...........
koko elämän......koko elämän.......ööö....ööö....tilt,tilt....
Noh, oon ajatella tän pään sekoilemisen siten, että jos tää nyt onkin jotain ramppikuumetta tai jotain?????!!! Eikö nii? Eikö olekin?
Onko kellään muulla tullu samanlaista tuntemusta neljää viikkoo ennen häitä?
NELJÄ VIIKKOO enää....ja sit mun paljon rakastama sukunimikin vaihtuu ihan outoon ja se nimi maistuu suussa jotenkin pahalle...
Mutta T vaatii, että lasten ja mun nimi vaihtuu... ehditään tostakin asiasta vielä ottamaan pari erää. :D:D
Ja lisää tarinoita lasten suusta :
Tapahtumapaikka: lähikauppa.
Kellonaika: pahinruuhka töitten jälkeen.
Keskeiset henkilöt: minä ja poika.
Katselemme ruokahyllyjä pojan kanssa. Minua on pissittänyt jo tunnin verran kovasti ja vaadinkin poikaa kävelemään vähän nopeampaa tahtia.
Poika:"Miksi meidän pitää kävellä nopeammin?"
Minä:"Siksi kun äitiä pissittää kovasti ja pitää mennä kotiin pissille."
Tässä vaiheessa olimme ehtineet kassalle jossa moni uupunut vanhempi odotteli pääsevänsä kotiin huutavien lapsien kanssa.
Poika: " No, voithan sinä äiti pissiä tähän lattiallekin!!!! Niinhän sinä kotonakin teet!!!"
Siis, tässä on kaksi vaihtoehtoa näissä pojan jutuissa. Joko se on siinä iässä, että pissi/kakkajutut on ehdoton must puheenaihe tai sit kasvatus on menny jossain aika pahasti pieleen. En nimittäin taas ymmärrä miten se voi tollasta keksiä?
Oli siinä pokassa pidättelemistä joillakin, itseäni lähinnä vaan itketti koko juttu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti